Grigori Pawlow syntyi Kaakkois-Eestissä Tedren kylässä silloisessa Petserin maakunnassa 22.1.1891 (Tedre kuuluu nykyisin Võrun maakuntaan). Hän suoritti asevelvollisuutensa Venäjän armeijassa sijoituspaikkoina Helsinki ja Suomenlinnassa.

Hulda Hildegard Helén syntyi 12.6.1884 Lapinjärvellä. Toimittuaan nuoruusvuosinaan Venäjällä Bakussa hän muutti perheensä kanssa ensimmäisen maailmansodan aikana Helsinkiin. Täällä hän tutustui työpaikassaan kassanhoitajana venäläisten laivastoupseerien klubissa Grigori Pawlowiin.

Venäläisten laivastoklubin toiminnan päätyttyä Hulda Helén ja Grigori Pawlow perustivat yhdessä kahvila-ruokalan Uudenmaankadulle.

Hulda Helén ja Grigori Pawlow solmivat avioliiton 23.5.1920. Ensimmäinen lapsi, Marja, syntyi 31.5.1921. Perheeseen syntyi 31.12.1922 toinen lapsi, Stefan, jonka nimi suomennettiin Tepoksi.

Myöhemmin Grigori Pawlow muutti nimensä Reko Pauloksi.

Lopetettuaan ruokalanpidon Uudenmaankadulla, he perustivat Kahvila Bellevuen Rahapajankadulle tiettävästi vuonna 1917. Myöhemmin kahvila muuttui ravintolaksi. Paulon perhe hankki vuonna 1922 omistukseensa ravintolahuoneiston, perheen asunnon sekä pari muuta huoneistoa Bostads Ab Belvederessä, Rahapajankatu 3.

Näin alkoi jo kieltolain aikana kuuluisuutta hyvän ruokansa vuoksi saavuttaneen Ravintola Bellevuen toiminta. Reko Paulo ehti johtaa Bellevuen toimintaa noin 35 vuotta. Hänet tunnettiin erittäin ahkerana ja työteliäänä ihmisenä. Mainittakoon, että kun Suomen Marsalkka Mannerheim halusi kantaravintolassaan Savoyssa nauttia venäläistä seljankaa, se oli noudettava ravintola Bellevuesta. Ravintola jatkaa nykyisinkin toimintaansa samannimisenä samoissa tiloissa.

On aivan ilmeistä, että Reko Paulo oli paitsi hyvä ravintoloitsija, myös erinomainen liikemies. Ravintola tuotti todennäköisesti hyvin, koska Reko Paulo osti heti pulavuosien jälkeen eli 1.6.34 Kiinteistö Kaisaniemenkatu 4 Oy-nimisen yhtiön koko osakekannan. Nykyään yhtiö tunnetaan nimellä Kiinteistö Oy Paulon talo. Myöhemmin hän teki useita muitakin edullisia kiinteistökauppoja.

Teppo Paulo kaatui 7.7.1944 jatkosodassa Äyräpäässä.

Reko Paulon kuoltua 10.5.1957 Marja Paulo kääntyi varatuomari Veikko Palotien puoleen koskien testamentin laatimista ja säätiön perustamista, mistä hän yhdessä äitinsä Huldan kanssa olivat päättämässä. Hulda Paulo kuoli 9.5.1963 ja Marja Paulo kuoli 11.6.1965.

Teppo Paulo

Reko ja Hulda Paulon ainoa poika, Teppo syntyi 31.12.1922. Hän sai kasteessa nimen Stefan, joka myöhemmin muutettiin suomenkieliseen muotoon.  Teppo kävi koulua, kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1941 ja kirjoittautui Helsingin Yliopiston Oikeustieteelliseen tiedekuntaan valmistuakseen juristiksi. Vapaa-aikoinaan hän harrasti viulunsoittoa.

Kun jatkosota oli syttynyt kesällä 1941, silloin vain 18-vuotias Teppo ilmoittautui vapaaehtoisena palvelukseen. Hän kävi Aliupseerikoulun ja sai valmiudet kiväärijoukkueen ryhmänjohtajaksi. Kun kaksivuotinen asevelvollisuus tuli suoritetuksi kesällä 1943, Teppo siirrettiin reserviin. Kantakortista ilmenee, että hän oli 176 cm pitkä, painoi 65 kg ja silmät olivat siniset. Syyslukukauden 1943 ja kevätlukukauden 1944 Teppo oli Helsingissä opiskellen yliopistossa. Kantakortin mukaan hänen yksikökseen on vuoden 1944 alussa merkitty JR 46. Kun Kannaksen suurhyökkäys kesällä 1944 alkoi, Teppo sai kiireellisen komennuksen palvelukseen. Hän taisteli mm. Valkeasaaren raskaissa puolustustaisteluissa, missä JR 1 menetti 900 miestä eli kolmanneksen vahvuudestaan. Rintama murtui 10.6.1944 ja suomalaiset vetäytyivät VKT-linjalle.

Äyräpään kunta ja kirkonkylä sijaitsivat Vuoksen etelärannalla Tali-Ihantalasta itään. Joki on sillä kohtaa 200 metrin levyinen. Pohjoisrannalla sijaitsi Vuosalmen kylä. Kun Suomen läntinen rintama ei ollut murtunut, Neuvostoliiton 23. armeija, 115.000 sotilasta, sai tehtävän ylittää Vuoksi Äyräpään-Vuosalmen kohdalta. Suomella oli puolustuksessa 20.000 sotilasta. Viholliset saapuivat alueelle 21.6, mutta suurhyökkäys alkoi 4.7.1944. Suomalaiset puolustivat Äyräpään harjanteelta lounaaseen ja Vuoksi oli heidän takanaan. Sillanpääasema oli kapea eli etäisyyttä rantaan oli vain 200-300 metriä. Rintama murtui 7.7, jolloin Teppo kaatui sillanpääasemassa. Viholliset ylittivät joen Vuosalmen puolelle 9.7. ja suurhyökkäys jatkui 15.7. saakka, mutta se torjuttiin. Puolustuksen tärkeitä johtajia olivat eversti Adolf Ehrnrooth ja jääkärieversti A-E Martola.  Suomen tappiot olivat 6.000 miestä haavoittuneina, kaatuneina ja kadonneina, Neuvostoliiton tappiot 15.000 miestä. Näistä tapahtumista on seikkaperäinen kuvaus tamperelaisen historiantutkija Timo Malmin teoksessa Äyräpään luutnantti.

Tepon ruumis lähetettiin taistelualueelta 9.7. ja hänet haudattiin Hietaniemen sankarihautaan Helsingissä 18.7.1944.

Huldan sisaren, Elli Helenin mukaan tämän jälkeen "mikään ei ollut perheessä niin kuin ennen". Perheen yritystoiminnoille ei ollut jatkajaa, joten tässä taustaa sille, että Hulda saneli aikanaan testamentin, joka johti Paulon Säätiön perustamiseen.

(Ahti Tarkkanen, Yrjö Palotie)

Lue lisää Paulon perheestä

Saksan keisarikunnasta Travemünden kaupungista muutti 6.9.1905 Turun tuomiokirkkoseurakuntaan kauppias Johannes Heinrich Christian Boege. Hän avioitui vuonna 1892 Turussa syntyneen Irene Sofia Johanssonin kanssa. Avioliitossa syntyi viisi lasta, joista nuorin Daisy Alice 25.4.1906.

Kauppias Boege oli hankkinut omistukseensa kiinteistön Aurakatu 8 ja rakennuttanut siihen talon, missä hän harjoitti huonekalukauppaa. Tämä kiinteistö siirtyi perinnönjaossa tyttärille Daisylle ja Mary Meierdierksille.

Daisy Boege vihittiin vuonna 1931 Somerolla 14.5.1902 syntyneen Yrjö Eerik Eskolan kanssa, joka toimi Turussa mm. autokoulun opettajana. He muuttivat Helsinkiin vuonna 1936, jossa Yrjö Eskola harjoitti menestyksellistä autokauppaa omistaen Eiran Auto Oy-nimisen yhtiön. Ollessaan työmatkalla Kirkkonummella hän kuoli auto-onnettomuudessa 13.10.1957.

Daisy Eskola harjoitti omaa liiketoimintaa, omistaen mm. osoitteessa Korkeavuorenkatu 2b Imatra -nimisen elokuvateatterin. Teatterin sisäänkäynti sijaitsi sisäpihalla. Tästä hän luopui miehensä kuoleman jälkeen hankittuaan omistukseensa Lasipalatsin Kirja -nimisen kirjakaupan Helsingin linja-autoasemalla. Daisy Eskola kuoli 2.7.1978.

Yrjö Eskola oli ennen kuolemaansa ollut useamman vuoden Veikko Palotien asianajotoimiston asiakkaana. Yrjö Eskolan kuoleman jälkeen syntyi yhteistyötä Daisy Eskolan kanssa. Hänellä oli tilaisuus useamman vuoden ajan seurata Paulon Säätiön toimintaa aina sen perustamisesta alkaen. Tästä ehkä johtui, että hän, päätettyään luovuttaa kuolemansa jälkeen koko omaisuutensa testamentilla lääketieteen hyväksi, perusti erillisen rahaston Paulon Säätiön hallituksen hoidettavaksi.

Daisy Eskola oli kiintynyt syntymäkaupunkiinsa ja hän oli aina toivonut, että Åbo Akademin yhteyteen perustettaisiin lääketieteellinen tiedekunta. Tämä toiveajattelu vaikutti myös hänen laatimansa testamentin sisältöön.

Eino Hirvonen -stipendi jaetaan ensisijaisesti Helsingin kauppakorkeakoulussa opiskelleille tai opiskeleville kauppatieteen maistereille vientikoulutusta edistäviin tutkimuksiin ja toimintaan.

Kauppat.tri, h.c. Eino Hirvonen kuoli 20.1.1988. Hän oli syntynyt Kiteellä 17.7.1902. Eino Hirvonen suoritti Kauppakorkeakoulussa ekonomin tutkinnon 1923 ja järjestyksessä 21. kauppatieteiden kandidaatin tutkinnon 1925. Kauppatieteiden kunniatohtoriksi hänet promovoitiin 1950.

Eino Hirvonen on tehnyt poikkeuksellisen laaja-alaisen ja ansiokkaan elämäntyön talouselämän ja liikesivistyksen hyväksi liikkeenjohtajana ja yrittäjänä, tekstiilialan ja tukkukaupan järjestömiehenä sekä kaupallisen korkeakouluopetuksen tukijana ja kauppakorkeakoulututkinnon suorittaneiden järjestötoiminnan yhteishengen kehittäjänä. Hän toimi mm. Kuusinen Oy:n toimitusjohtajana 1935-48 ja 1954-60, johtokunnan puheenjohtajana 1960-62 ja Superteks Oy:n johtokunnan puheenjohtajana vuodesta 1962. Hän oli Suomen Tukkukauppiaiden Liiton varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja, Tukkukauppojen Oy:n ja Huhtamäki-yhtymän hallituksen jäsen 1944-74 sekä Bulgarian pääkonsuli 1942-50.

Eino Hirvonen oli lukuisin eri tavoin aktiivisesti mukana Kauppakorkeakoulun ja sitä lähellä olevien yhteisöjen toiminnassa yli 65 vuoden ajan. Hän oli KY:n puheenjohtaja 1927-28 ja 1933-35 sekä Ekonomiyhdistyksen perustajajäsen ja puheenjohtaja 1935-38. Kauppakorkeakoulun hallituksen ja valtuuskunnan pitkäaikaisena jäsenenä ja hallituksen puheenjohtajana 1950-65 Eino Hirvonen toimi erittäin ansiokkaasti silloin vielä yksityisen Kauppakorkeakoulun talouden kehittämiseksi ja on jatkanut tätä työtä Helsingin kauppakorkeakoulun tukisäätiön valtuuskunnan ja hallituksen jäsenenä vuodesta 1974 alkaen. Eino Hirvosen johtama keräystoimikunta vastasi huomattavalta osalta korkeakoulun nykyisen toimitalon rakentamisen rahoituksesta vuosina 1947-49.

Taloudellisen kulttuurin ja taloudellisen tiedon edistämiseksi Eino Hirvonen on toiminut myös Liikesivistysrahaston, Paulon Säätiön ja Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön hallituksen jäsenenä, Kaupallisten ja teknillisten tieteiden tukisäätiön perustajajäsenenä ja valtuuskunnan puheenjohtajana sekä LTT:n hallintoneuvoston ja laitoksen kannatusyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Eino Hirvosen työn mittavuudesta ja arvostuksesta kertovat KY:n, Liikesivistys-rahaston, Suomen Tukkukauppiaiden Liiton, Suomen Liikemiesyhdistyksen ja Suomen Vaatturiliiton kunniajäsenyydet sekä Suomen Ekonomiliiton kunniapuheenjohtajuus, kunniajäsenyys ja Suurten Ekonomien Kunniakilpi. Tunnustuksena kansalaisansioistaan hänelle oli myönnetty Suomen Leijonan Ritarikunnan komentajamerkki ja VR4.

Eino Hirvonen oli koko elämänsä ajan Kauppakorkeakoulun mies, tiennäyttäjä ja tulevaisuuteen uskoja. Hänen voimakas, lämmin ja elämänmyönteinen persoonallisuutensa säteili tahtoa ja tarmoa ja tuli vuosien mittaan ekonomihengen eläväksi ilmentymäksi.

Matti Sarakontu

Paulon Säätiön hallituksen jäsenenä Eino Hirvonen toimi vuosina 1966 - 1986

Pääkonsuli, varatuomari Veikko Palotie syntyi 21.11.1915, suoritti oikeustieteen kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa v. 1943 ja sai varatuomarin arvon v. 1946. Pääkonsulin arvo myönnettiin v. 1975.

Sodasta palattuaan Veikko Palotie työskenteli Asianajotoimisto Rainer Wuorion palveluksessa. Hän perusti oman asianajotoimiston v. 1951 ja erikoistui yritysjuridiikkaan, sekä perintö-, testamentti- ja säätiökysymyksiin. Hän kuului lukuisten yritysten hallituksiin ja toimi myös laajalti talouselämän lainopillisena asiantuntijana.

Pääkonsuli Palotien elämäntyön keskeiseksi alueeksi muodostui Paulon Säätiö. Henkilökohtaisella panoksellaan hän kanavoi säätiön synnyn ja laati säätiölle selkeät säännöt vastaamaan testamentin tekijöiden toivomuksia.

Vähennettyään asianajotyötään v. 1982 Veikko Palotie keskittyi käytännössä kokopäivätoimisesti kaikella tarmollaan säätiön asioiden hoitoon sekä toiminnan kehittämiseen. Hulda ja Marja Paulo olivat testamentissaan määränneet Veikko Palotien eliniäkseen tai pyytämäänsä eroon saakka säätiön hallituksen puheenjohtajaksi.

Veikko Palotie edisti Paulon Säätiön lääketieteen kansainvälisten symposioiden aloittamista v. 1983 sekä myös säätiön kansainvälisten tutkijavaihto-ohjelmien syntyä.

Paulon Säätiö kantaa Paulon perheen nimeä, mutta Paulon Säätiö on myös Veikko Palotien elämäntyön pysyvä ja näkyvä muistomerkki.

Veikko Palotie kuoli 16.07.1988.

Vuoden 2009 syksyllä Paulon Säätiö ja Asianajotoimisto Veikko Palotie & Co Oy (nyttemmin Merilampi Oy) päättivät Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan myötävaikutuksella perustaa Veikko Palotie –palkintostipendin. Sovitun mukaisesti tiedekunta valitsee vuosittain kahdesta kolmeen oikeustieteen maisterin tutkinnon suorittamiseksi tehtyä ansiokasta tutkielmaa, jotka ovat aiheensa puolesta mielenkiintoisia elinkeinoelämän näkökulmasta. Tiedekunta tekee Paulon Säätiön Veikko Palotien rahastolle ja Merilampi Oy:lle esityksen valitsemiensa opinnäytteiden laatijoiden palkitsemisesta tässä tarkoitetulla palkintoapurahalla.

Palkinnon muodostavat Veikko Palotie -mitali ja 4.000 euron stipendi.

Jorma Pätiälä oli tuberkuloosi- ja keuhkosairausopin professori. Hän oli syntynyt Luopioisissa 17.9.1912 ja kuoli Helsingissä 18.6.1983. Ylioppilaaksi hän tuli Tampereen lyseosta 24.9.1932 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 31.10.1944 sekä tohtoriksi 30.5.1951. Helsingin yliopiston tuberkuloosiopin dosenttina hän toimi 7.12.1953 alkaen sekä vt. professorina vuosina 1954-55 ja professorina 16.12.1955 alkaen. HYKS:n keuhkosairauksien klinikan ylilääkärin tointa hän hoiti vuosina 1966-78 ja oli lääketieteellisen tiedekunnan dekaani vuosina 1969-76. Eläkkeelle professori Pätiälä siirtyi 1.9.1979.

Hänellä oli lukuisia ammattiinsa liittyviä luottamustehtäviä, kuten Keuhkoinvalidien kuntouttamissäätiön hallituksen puheenjohtajuus vuosina 1957-67, Sotainvalidien veljesliiton varapuheenjohtajuus 1950-56 ja puheenjohtajuus vuodesta 1956.

Kunniajäsenyyksistä voidaan mainita mm. Kansainvälisen tuberkuloosiliiton neuvottelukunta, Upsalan kuninkaallisen tiedeseura ja Svenska läkaresällskapet, Unkarin, Jugoslavian ja Tsekkoslovakian keuhkolääkäriyhdistysten kunniajäsen.

Jorma Pätiälä julkaisi noin 100 tieteellistä julkaisua.

Paulon Säätiön hallituksen jäsenenä hän toimi vuosina 1972-81.

CURRICULUM VITAE:

TAMMISTO, ARTO TAPANI

TITLE

M.D., Professor

December 2, 1932, Mikkeli - May 23, 2017, Espoo

UNIVERSITY
Helsinki University (MD 1956)
Academic dissertation 1965
Docent in anaesthesiology 1967
Acting professor of anaesthesiology 1970-1
Professor of anaesthesiology 1971

POSTGRADUATE
Resident in anaesthesia

EDUCATION
Helsinki University Central Hospital 1957-62

Research fellow
Dept. of Pharmacology 1963-5

SPECIALITY
Anaesthesiology 1962

EMPLOYMENT
Consultant anaesthetist in Red Cross Hospital for Plastic Surgery 1962-3

Senior anaesthetist Helsinki University Central Hospital 1963-5

Associate fellow of Dept. of Anaesthesia, Univ. of Helsinki 1965-70

LAST POSITION
Chairman of Dept. of Anaesthesia, Univ. of Helsinki, since 1970

Retired, since October 1995

OTHER ACTIVITIES AND MEMBERSHIPS
Finnish Society of Anaesthesiologists,
Member since 1958,
Secretary 1960-2,
Chairman 1968-9

The Scandinavian Society of Anaesthesiologists,
Member since 1958

European Academy of Anaesthesiology, Member since 1978, Member of the Credentials Committee 1978-82,
Member of the Senate 1978-87,
Vice President 1987-9

Scandinavian Association for the
Study of Pain, Member since 1981

International Association for the
Study of Pain, Member since 1983

Finnish Medical Society Duodecim,
Member of the Administrative Board 1967-70,
Member of the Executive Committee 1972-83

National Board of Health, specialist expert since 1971

Red Cross, Blood Donation Service, Member of the Board of Directors 1976-86

The Ethical Committee University of Helsinki, Faculty of Medicine Helsinki University Central Hospital Chairman since 1978

Paulo Foundation, Member of the Administrative Board 1981-95

Physician's Professional Liability Board, Member 1977

Acta anaesth. Scandinavica, Associate editor since 1972

Annals of Clinical Research, Member of the Editorial Board since 1969 ,

Annales Chirurgiae et Gynaecologiae, Member of the Advisory Board since 1972

Pharmaceutical Corporation Leiras, Member of the Scientific Advisory Board since 1970

Instrumentarium, Member of the Administrative Council since 1971

HONORARY MEMBERRSHIPS
Fellow of the Faculty of Anaesthetists of the Royal College of Surgeons of England 1983
Deutsche Gesellschaft für Anästhesiologie und Intensivmedizin, Korrespondierendes Mitglied since 1987

LANGUAGES SPOKEN
Finnish, Swedish, German, English

Professori Tapani Tammisto oli Helsingin yliopiston ensimmäinen anestesiologian professori. Hänen CV:nsä itse asiassa jatkuu 221 julkaisun luettelolla, jota listaa ei tähän yhteyteen ole kuitenkaan tarpeellista sijoittaa. Eläkeaikaisesta toiminnasta on kuitenkin syytä mainita hänen julkaisemansa kirjanen "Herättiin valvomaan", jossa kerrotaan Instrumentariumin sekä HYKS:in anestesialaitoksen yhteistyöstä valvontalaitteiden kehittämisessä sekä ainakin kuusi anestesian historiaa käsittelevää julkaisua.

Hänen harrastustensa piiriin kuuluivat läheisesti luonto ja klassinen musiikki.

Paulon Säätiön hallituksen jäsenenä Tapani Tammisto toimi vuosina 1981 - 1995.

Professori Ahti Tarkkanen syntyi 15.5.1930 ja valmistui lääkäriksi Helsingin yliopissa 1955, erikoistui silmätauteihin Helsingin yliopiston silmätautien klinikassa, Yhdysvalloissa Washington School of Medicinessa,St.Louis, Missouri ASLA-Fullbright -stipendillä sekä Lontoon yliopistossa British Council -stipendillä. Hän sai erikoislääkärin oikeudet 1962, jona vuotena myös väitteli ja tuli silmätautiopin dosentiksi.

Tarkkanen toimi koko työuransa HYKS:n silmätautien klinikassa mm. apulaisopettajana, erikoislääkärinä, apulaisylilääkärinä, apulaisprofessorina 1968-1986) ja professori-ylilääkärinä 1986-1996. Hän oli useiden alan kansainvälisten ja kotimaisten järjestöjen jäsen, mm. ainoana Suomesta Academia Ophthalmologica Internationalis -järjestössä. Tarkkasella oli pitkä ura Duodecim -seurassa ja Suomen Lääketieteen säätiössä, ja toimi kummassakin puheenjohtajana.

Paulon Säätiön hallituksen jäsenenä Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin mandaatilla hän toimi vuosina 1969-2000. Ahti Tarkkanen oli Suomen, Ruotsin ja Unkarin silmälääkäriyhdistysten kunniajäsen, Duodecim -seuran kunniajäsen. Hän sai mm. Lääketieteen Pohjola-palkinnon, Int. Haederslegat palkinnon Tanskassa ja kansainvälisen Acta Ophthalmologica –palkinnon.

Ahti Tarkkanen kuoli 14.2.2021.

Sigurd Viktor Wikström syntyi Karjalohjalla 12.1.1907. Hänen kiinnostuksensa linja-autoliikenteeseen oli ilmeinen, sillä jo vuonna 1931 hän aloitti liikennöinnin linjalla Helsinki-Porkkala, mikä parissa vuodessa laajeni myös Obbnäsiin ja Lohjalle. Hänen vuonna 1935 perustamansa Oy Lohjan Liikenne Ab muodostui merkittäväksi liikennöintiyhtiöksi Läntisellä Uudellamaalla. Yritysostojen, kuten Sulo I Lahtinen Oy:n sekä Juho Heinon, kautta toiminta laajeni kattamaan Lohjan, Tammisaaren, Hangon, Sammatin, Salon sekä Siuntion linja-autoliikenteen. Vuonna 1971 hänen yhtiönsä palveluksessa oli jo 130 henkeä.

Linja-autoliikenteen lisäksi toimintaa oli hinauspalvelun alalla, mikä toimi saman yhtiön puitteissa. Vuonna 1970 yhtiö osti puolet linja-autoliike Oy Elin Lindberg Ab:stä ja laajentui myös matkatoimistoalalle LL Tourist Service -nimellä.

Sigurd Wikström avioitui 16.4.1967 Liisa Marjatta Pulkkilan kanssa.

Tasavallan presidentti myönsi vuonna 1972 Sigurd Wikströmille liikenneneuvoksen arvonimen tunnustuksena merkittävästä ja esimerkillisestä työstä linja-autoliikenteen kehittäjänä.

Laajoilla ulkomaanmatkoillaan Sigurd Wikström tutustui linja-autojen rakentajiin sekä alansa toimintaan muissa maissa kartuttaen vahvaa näkemystään liikenteen kehittämisessä.

Siirtyessään viettämään hyvin ansaittuja eläkevuosiaan hän myi yhtiönsä vuonna 1978.

Vuonna 1989 aviopuolisot tekivät Paulon Säätiölle merkittävän lahjoituksen, jolloin perustettiin heidän nimeään kantava rahasto.

Sigurd Wikström kuoli 10.3.1994. Liisa Wikström kuoli 20.7.1997. Hän oli syntynyt 30.1.1922.

Tehtailija Karl A. Ebb syntyi Turussa 5.9.1896. Hän solmi ensimmäisen avioliiton Lempi Järvisen kanssa ja v. 1920 he perustivat Ebb-Solmio Oy:n. Karl Ebbin erittäin hyvä värisilmä ja Lempi Ebbin käytännöllinen ja taloudellinen taitavuus johtivat yhtiön menestykseen. Kaikki oli loppuun asti tarkkaa, huoliteltua ja aistikasta. Arvostetut herrainasusteliikkeet olivat heidän asiakkaitaan. Kalle, joksi häntä kutsuttiin, oli koulutukseltaan mallipuuseppä ja erittäin taitava käsistään. Elämänuransa hän loi täysin tyhjästä, huutolaispojan elämän alkutaival ei ollut helppo.

Heidän poikansa Heimo kaatui Ihantalassa 17.7.1944. Ainoan lapsen menetys oli Kallelle kova isku. Hän solmi toisen avioliittonsa yhtiönsä pitkäaikaisen toimistopäällikkö Märtha Charlotte Reikkon kanssa v. 1945.

Toinen osa Karl Ebbin elämästä muodostui urheilusta. Pyöräily, keskimatkojen juoksut, kilpa-autoilu, rintauinti ja pujotteluhiihto olivat lajeja, joissa hän kaikissa menestyi. Erityisiä merkkipaaluja olivat Pariisin Olympiakisojen estejuoksun 5. sija (9.7.1924), kaksi voittoa Eläintarhan Ajoissa ja SM-voitto pujottelussa v. 1938.

Kallelle rakkain laji oli alppihiihto, jota hän harrasti viimeisiin elinvuosiinsa saakka. Hän oli alppihiihdon uranuurtajia Suomessa. Hän mm. rakensi yhden maamme ensimmäisistä hiihtohisseistä syksyllä 1949 omaan rinteeseensä Kiianlinnaan, joka nykyisin kuuluu Kalpalinnan hiihtokeskukseen. Lisäksi Kalle Ebb oli perustamassa Slalom-Seura ry:n 27.5.1941. Nuorisotoiminta oli hänelle tärkeä aihepiiri. Siksi Ebbien perustaman Kalle ja Märtha Ebbin rahaston apurahat suunnataan alppihiihdon nuorisotoiminnan hyväksi. Puolet jaettavasta summasta osoitetaan testamenttimääräyksen mukaan Slalom-Seura ry:lle (nyttemmin Helsinki Ski Club ry) ja puolet Ski Sport Finland ry:lle (ennen 1.1.2009 Hiihtoliiton alppijaos) lähinnä sen kansainvälistä kilpailutoimintaa varten.

Ebbin rahasto on testamentissa määrätty Paulon Säätiön hoitoon.

Kalle Ebb kuoli 22.08.1988 ja Märtha Ebb 25.04.1994.

Katso tästä Suomen alppihiihdon historiaan liittyvä lyhyt elokuva.

Nuoret Mestarit

https://www.youtube.com/watch?v=1RgaeejLKRI

Maajoukkueella kohti maailmancupia

https://www.youtube.com/watch?v=8Qv9-EH9vhE 

Ski Sport Finlandin kautta jaetetut stipendit:

Tytöt / Pojat

1998 Nuorten maajoukkueen varustuksiin

1999 Jaana Välimäki / Jouni Kaitala

2000 Sanna-Leena Kilpelänaho / Jukka Markkanen

2002 Tii-Maria Romar / Petteri Kantola

2003 Tiina Koivisto / Marcus Sandell

2004 Emma Happonen / Niko Harmanen

2005 Jessica Honkonen / Andreas Romar

2006 Nina Halme / Joonas Karjalainen

2007 Merle Soppela / Juho-Pekka Penttinen

2008 Nathalie Brännkärr / Arttu Harju

2009 Jutta Juutinen / Santeri Paloniemi

2010 Corinne Grönholm / Justus Kuukka

2011 Olivia Schoultz / Eero Leonsaari

2012 Nea Luukko / Robin Bäck

2013 Nuorten maajoukkeen toiminta

2014 Camilla Andersson / Miikka Mankinen

2015 Riikka Honkanen / Eetu Mäkelä

2016 Nella Korpio

2017 Erika Pykäläinen / Santeri Kiiveri

2018 23 lasta ja nuorta kansainvälisiin kilpailuihin, mm. Criterius International Youth FIS

2019 nuorten kansainvälisiin kilpailuihin mm. Nuorten MM-kilpailut (Val di Fassa,ITA, Pinochio Sci (Abetone, ITA) ja Ingemartrofen (Tärnaby, SWE)

2020 junioritoiminnan kuluihin kuten harjoitus- ja kilpailutoiminta

2021 junioritoiminnan kuluihin kuten harjoitus- ja kilpailutoiminta, kalustohankinnat

Akateemikko Leena Peltonen-Palotien muistorahasto

Peltonen-Palotie oli yksi maailman arvostetuimmista geenitutkijoista. Hänen tutkimuksensa yhdisti perusmolekyylibiologiaa ja lääketiedettä erilaisten sairauksien ymmärtämiseksi. Professori, LKT Peltonen-Palotie nimitettiin tieteen akateemikoksi lokakuussa 2009.

Leena Peltonen-Palotielle myönnettiin useita arvostettuja kansainvälisiä palkintoja, mm. Antoine Marfan -palkinto, Anders Jahre -palkinto, European van Gysel Prize for Biomedical Research -palkinto ja pohjoismainen Eric K. Fernström -palkinto.

Peltonen-Palotie johti 37 vuotta kestäneen uransa aikana tutkimusryhmiä Oulun ja Helsingin yliopistoissa, Kansanterveyslaitoksella, Los Angelesin yliopistossa Kaliforniassa, MIT:n Broad Instituutissa, Harvardissa Bostonissa ja Sanger Instituutissa Cambridgessa.

Hänen ryhmänsä tunnisti muun muassa verenpainetautiin, laktoosi-intoleranssiin, MS-tautiin, skitsofreniaan, lihavuuteen ja sydänsairauksiin liittyviä geenimuutoksia sekä selvitti sitä, kuinka nämä muutokset johtavat ihmisen sairastumiseen. Työ loi perustaa uusille diagnostisille testeille ja taudinkantajien seulonnoille. Hän piti myös tärkeänä välittää geeneihin ja tauteihin liittyvää uutta tietoa suurelle yleisölle ja oli aina valmis selittämään näitä joskus vaikeitakin asioita avoimesti, selkeästi ja omalla persoonallisella tavallaan. Hän oli myös innostava uusien tutkijasukupolvien kouluttaja. Hän muun muassa ohjasi yli 70 väitöskirjatyötä.

Peltonen-Palotie hoiti lukuisia professuureja ja muita merkittäviä tehtäviä suomalaisissa ja ulkomaisissa tutkimusorganisaatioissa. Hän toimi professorina Kansanterveyslaitoksella vuosina 1991–1994 sekä Kansanterveyslaitoksella ja Helsingin yliopistossa vuosina 1995–1998 ja uudelleen vuosina 2002–2003. Vuonna 1998 hän siirtyi Yhdysvaltoihin Kalifornian yliopistoon (UCLA) perustamaan suurta geenitutkimuskeskusta. Yhdeksän vuoden kuluttua tästä hänet kutsuttiin Ihmisgenetiikan ohjelman johtajaksi Euroopan johtavaan genomiikan tutkimuslaitokseen Sanger-instituuttiin Englantiin.  Sanger-instituutissa hän työskenteli työuransa ja sairautensa loppuun asti. Linkki Sanger-instituuttiin.

Englannin lisäksi hän työskenteli Suomessa tutkimusjohtajana Suomen molekyylilääketieteen instituutissa (FIMM) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella sekä vierailevana professorina Broad Instituutissa Bostonissa. Hän oli Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) tieteellisen neuvoston ja Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian lääketieteen instituutin jäsen.

Leena Peltonen-Palotiellä oli läheiset yhteydet Suomen Akatemiaan, sillä hän toimi Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunnan puheenjohtajana vuosina 1995–1997, akatemiaprofessorina vuosina 2003–2007 ja Tautigeenien tutkimuksen huippuyksikön johtajana vuosina 2000–2007. Hän oli myös tieteellisesti erittäin tuottelias sekä uuden geenitutkijasukupolven innostava kouluttaja niin
Suomessa kuin Yhdysvalloissa. Tunnustuksena saavutuksistaan hän vastaanotti myös monia kunniatohtorin ja -professorin arvonimiä. Arvonimistä merkittävin oli akateemikon arvonimi.

Suomen Akatemia suree akateemikko Leena Peltonen-Palotien poismenoa. "Hän toimi esikuvana monelle tutkijalle ja tutkijanuraa ajattelevalle. Hän jätti Suomen tiedeyhteisöön huomattavan aukon, jota on mahdoton täyttää", Suomen Akatemian pääjohtaja Markku Mattila toteaa.

Rahaston varat käytetään Akateemikko Leena Palotie –luennon (englanniksi Leena Peltonen Lecture) toteuttamiseen. Luennoitsijoiden valinnasta ja tieteellisestä sisällöstä vastaa Suomen molekyylilääketieteen instituutin (FIMM) johtaja. Luentotapahtumaan voidaan liittää Leena Palotie -palkinto.

Leena Palotie 16.6.1952 - 11.3.2010

Tekstin tuottanut:
Suomen Akatemian viestintäjohtaja Maj-Lis Tanner