YP/lokakuu 2011

Kaikki alkoi siitä, kun 18.1.2011 Säätiön toimisto sai Virosta Paul Sõrmus –nimiseltä henkilöltä sähköpostin, jossa tiedusteltiin Pauloista:

Dear Mr. Yrjö Palotie,
My name is Paul Sõrmus and I am a family researcher from Estonia.
I am putting together a history research about Grigori Pavlov (Paulo) and contacting you in good hope to specify some facts about Paulo's course of life. As we know this year is the 120th anniversary of the birthday of the outstanding businessman.
Would you kindly advise if there are any published materials of the investigation work by Mr. Veiko Palotie available and if somebody is going on with the research work nowadays.
At the same time it is of grate interest for me and my research work Paulo's Fund established 45 years ago already, its history and its present activities. Could you please recommend somebody with whom to contact in these matters. I would be very grateful for any hints to Paulo's family as well as his fund.

Relying on your kind assistance
Best regards,
Paul Sõrmus

Tämän tiedustelun pohjalla oli Paulin sedän, Küläkoolmeister Jaan Sõrmuksen omaelämäkerta vuodelta 2007, jossa hän sivulla 33 mainitsee suomalaisen rouvan ja hänen harmonikkansa. Entäs kuka tämä rouva on? Jaan pyrkii seuraavassa selvittämään lukijalleen kenestä on kysymys. Tekstissä mainitaan suuri hotelli Bellevue ja edelleen, että perheeseen kuului kaksi lasta, tytär Maarja ja poika Teppo. Harmonikka-tapauksen taustalla lienee tiedossa oleva kirjeenvaihto, jossa kesää Tedressä viettänyt Paulon perhe vuonna 1939 huolestuu siitä, että huvilaan jäi harmonikka ja se pitää saada talveksi lämpimään. Eivät nimittäin odottaneet pitkää selkkausta Neuvostoliiton kanssa.

Ilmeni, että Paul on insinööri, jolla on viiden hengen suunnittelutoimisto, suunnittelevat teräsrakenteita ja halleja. Paul kiinnostui kovasti Pauloista ja oli Internetistä kaivanut esiin Bellevuen ja sitä kautta päätynyt Paulon Säätiön kotisivuille.

Tästä alkoi vilkas kirjeenvaihto sähköpostitse Paulin kanssa, joka johti vierailuuni yhdessä vaimoni Lispen kanssa Tarttoon ja Setumaahan Grigori Pavlovin synnyinkylään Tedreen 28. – 30.9.2011, oppaanamme Paul.

Vastaanotto oli valtavan lämminhenkinen, oli kuin vanhat rakkaat sukulaiset olisivat kohdanneet pitkän ajan jälkeen.

Grigori Pavlov syntyi kotitalossaan Tedren kylässä. Aikaisemmin kirjoitetuissa taustatiedoissa kerrotaan Grigori Pavlovin syntyneen Petserin kylässä Kaakkois-Virossa. Petseri on käsitetty sikäli väärin, että kyse on ollut silloisesta Petserin maakunnasta/läänistä, jossa Tedren kylä sijaitsi.  Tosin Petserin kyläkin on olemassa ja sijaitsee nykyisin Venäjän puolella, eli oli silloin alueen hallinnollinen keskus. Nykyisin alue on Võrun maakuntaa ja alueen pääkaupunki on siis Võru, noin 30 km:n päässä Tedrestä. Aikanaan kylään kuului kuusi taloa, nykyisin vain kaksi, alue autioituu. Kylä näkyy selvästi Google maps'issä.

Seudun väestöstä osa on setukaisia, eli setoja, ja aluetta kutsutaankin Setumaaksi. Alue on viimeisimmässä rajanvedossa jaettu kahtia niin, että noin 1/3 on Venäjän puolella. Setojen alkuperä on ilmeisesti Itämeren suomalaisissa. Heidän kielensä tuntui selkeästi ymmärrettävämmältä kuin vironkieli.

"Setukaisten oma kielimuoto poikkeaa kuitenkin selvästi viron kirjakielestä ja pohjois- ja länsivirolaisilla on vaikeuksia ymmärtää Setumaan vanhusten murretta ja setukaiset itse käyttävät ilmausta setun kieli, seto kiil. Nykyisin monet kielitieteilijät puhuvatkin erillisestä eteläviron eli võro-seton kielestä, jonka itämurteisiin setukaismurteet kuuluvat. Koska võro-seton kielessä on monia sille ja suomelle yhteisiä sanoja sekä samantapainen vokaalisointu (tosin täydellisempi) kuin suomen kielessä, kuulee usein väitettävän, että suomalaisen on helpompi ymmärtää eteläviroa kuin pohjoisvirolaista viron kirjakieltä. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole", siinä on myös runsaasti venäläisiä lainasanoja. (Lainaus Tuglas-seuran tekstistä)

Grigori syntyi taloon, joka oli kooltaan noin 25:n neliön suuruinen savupirtti, jossa ei siis ollut savupiippua ja ainoastaan maalattia. Täällä kasvoi kolme poikaa, Timmo Paveli p s. 1888, Grigori Paveli p 1891 ja Mihhail p 1894. Sukulaisten kertoman mukaan talo ei koskaan valmistunut, osin siitä syystä, että muutoin sinne olisi muuttanut muitakin sukulaisia parempien olojen perässä.  Poikien vanhemmat olivat Pavel Fjodori p s. 1846 ja Maria Gavrili tr s. 1859 (lempinimeltään Mansi).  Kirjain p viittaa poika-sanaan eli Pavel oli Fjodorin poika ja Grigori Pavelin poika. Näin Grigorille muodostui sukunimi Pavlov, joka siis viittaa isän nimeen. Vuonna 1921 saksalaisten miehityksen ja neuvostoliittolaisten karkotuksen jälkeen (Viron vapaussota 1918 -1920  ja Tarton rauha 1920) astui voimaan uusi sukunimilaki, minkä myötä otettiin käyttöön sukunimet. Tuolloin Grigorin veli Mihhail oli tiettävästi kirjeitse tiedustellut jo Suomeen asettuneelta Grigorilta, mikä nimi heidän pitäisi valita, jolloin Grigorin spontaani ehdotus oli Rannula, joka oli kotitalon nimi. Näistä tekijöistä siis johtuu se, että Grigorin sukunimeksi jäi Pavlov ja Mihhailin nimeksi tuli Rannula.

Nykyisin Reko Paulon sukulaisia ovat mm. Rannulat sekä jotkut Mäeotsit, Lillmaat ja Vislapuut.

Lähin tapaamamme sukulainen oli Mihhailin tytär Silvi Mäeots (s. Rannula 1943, k. 26.01.2015). Silvin tytär Terje Lillmaa (s. Mäeots 1970) hoitaa Setumuseota Obinitsa –nimisessä kylässä, joka sijaitse vain noin 5 km:n päässä Tedrestä.

Ranno Rannula (s. 1978), jonka myös tapasimme, on Mihhailin pojan Heimon (s. 1947 k. 2006) poika. Tapasimme myös Rannon äidin Ellenin (s. Kendra 1950). Ranno on töissä Võrun kaupungissa Valiolla.

Timmo pysyi poikamiehenä eikä lapsia ollut. Hän kuoli kesäkuun 15. päivänä 1965, neljä päivää Marjan Paulon kuoleman jälkeen.

Mihhaililla oli neljä lasta, kolme tytärtä ja yksi poika. Mihhail kuoli 1974.

Alueen asukkaat omistivat toisen maailmansodan alettua talonsa ja maansa, jotka heille oli palautettu Tarton rauhan (1920) jälkeisen maauudistuksen yhteydessä. Sitten neuvostovalta takavarikoi maanomistusasiakirjat ja toimitti ne Moskovaan, josta niitä ei kuulemma koskaan ole saatu takaisin. Nyttemmin asukkaat voivat taas omistaa maitaan.

Kirjeistä

Käyntimme yhteydessä Setumaassa meille kerrottiin, että Paulot olivat jatkuvassa kirjeenvaihdossa niin saksalaismiehityksen kuin Neuvostoliiton aikana sukulaisiinsa. Kesävierailut tietysti päättyivät vuonna 1939. Huldan ja Marjan yhteisesti 9.12.1962 allekirjoittama käsin kirjoitettu vironkielinen kirje on olemassa ja se on Terje Lillmaan hallussa. Tämä kirje on postileiman mukaan lähetetty joulun alla 17.12.1962 ja on tullut perille 27.12.1962 eli vain kymmenessä päivässä.  Marjan viimeisin tai ehkä jopa viimeinen kirje Tedreen on vuodelta 1963 ja se on kirjoitettu vironkielellä sekin ja nyt koneella. Siinä Marja kertoo Rekon ja Huldan kuolemista ja mainitsee myös Huldan hautajaispäivämäärän. Näihin aikoihin testamentti oli jo laadittu ja käsittääkseni Hulda ja Marja olivat myös tiedottaneet sen sisällöstä sukulaisille. Vuosien varrella käyty kirjeenvaihto on Paulin kertoman mukaan jaettu sukulaisille, paljonko siitä on vielä tallessa, on epäselvää.

Testamentista

Testamentin täytäntöönpanosta VP kirjoitti 21. huhtikuuta 1966 seuraavasti:

Meille kerrottiin, että sukulaiset olivat Tallinnassa sijaitsevan lakimiehen välityksellä tiedustelleet testamentin kohtaloa saamatta maksamalleen palkkiolle vastinetta. Tämä liittynee edellä olevaan VP:n tekstiin. Kun testamentti oli saanut lainvoiman, siitä oli tiedotettu sukulaisille. He olivat ymmärtäneet, että omaisuus oli mennyt Suomen valtiolle. Nyt täytyy muistaa, että Neuvostoliitossa ei tuolloin ollut säätiöinstituutiota eikä näin ollen Virossakaan. Käsite on virolaisille edelleen varsin vieras, ensimmäinen säätiö Viroon perustettiin Suomen Kulttuurirahaston avustuksella vuonna 1991, Eesti Rahvuskultuuri Fond, Estonian National Culture Foundation.

Paul Sõrmus laati huhtikuussa 2011 oheisen artikkelin Pauloista Setomaa-lehteen.

"Ilmar Vananurm on tunnettu setukaisaktivisti ja Setomaa-lehden päätoimittaja. Hän on koonnut Setomaa-lehdessä vuosina 1997–2001 ilmestyneistä kirjoituksista teoksen." Hän on toiminut myös joidenkin kielten opettajana Baltiassa.  (Lainaus Tuglas-seuran tiedostosta)

Lopuksi vielä vuosilukuja:

Pavel, Rekon isä
s. 13.12.1846 - k. 1896

Maria, Rekon äiti    
s. 16.06.1859 - k. 1946

Timmo Pavelin p.    
s. 2.6.1888 - k. 15.6.1965

Mihhail Rannula        
s. 20.11.1894 - k. 1974

Reko Paulo        
s. 22.1.1891 - k. 10.5.1957

Hulda Paulo        
s. 12.6.1884 - k. 9.5.1963

Marja Paulo        
s. 31.5.1921 - k. 11.6.1965

Teppo Paulo        
s. 31.12.1922 - k. 7.7.1944

Valokuvat: Paul Sõrmus, Ilmar Vananurm ja YP

Paulon perhe